Joulu kotona

Vietimme siipan kanssa joulun tahoillamme sukulaisissa. Edellisestä kotijoulusta olikin jo kolme vuotta. Viivyimme vajaan viikon, mutta se sujahti aivan hetkessä (etenkin kun piti järjestellä Suomi-kämppämme vuokra-asioita). Taaskaan en ehtinyt tavata alkuunkaan kaikkia joita olisin halunnut. Nyt olemme palanneet takaisin, sillä maanantaina on töitä. Jouluähkyiset Skånessa.

Ystävyydelle. Ja vähän pitsalle.

Vakio-ohjelmisto

7. luokan kotitalouskirjan kiisseliresepti ei petä

Pukki toi taas vaikka mitä hienoa

Turku jouluna

Tuliaiset (salmari ei tietenkään ole itselle)

Kotimaan keikka

Yksi ihan tosi hyvä puoli Svedulassa on se, etta se on lähellä Finulaa. Otin viime perjantain vapaaksi ja matkustin Turkuun vanhan opiskelijani väitökseen, juhlimaan ja tapaamaan vanhoja ystäviä. Hektinen viikonloppu, ei paljoa unta, mutta kuitenkin piristynyt fiilis jälkeenpäin.



Havaintoja:

Vuosi 2007 ei ollut aivan äskettäin.
Kupittaan citymarketissa on vaikka mitä hienoa tavaraa.
Pystyn pitämään jonkinlaisen improvisoidun maljapuheen.
Turun yössä kimonopukuista naista tuijotetaan.
Muistan vielä, kuka on kukin teini-ikäinen mutanttininjakilpikonna. Ehkä aivoni eivät ole vielä aivan hapertuneet.

Karonkkarekvisiittaa

Fuji-vuori

Joulutunnelma

Kyllä ne ruotsalaiset osaa! Näin monta erilaista joulutunnelmaa, eikä tässä ole kuin muutama hassu  edustuskappale.

Kai kevyt-julmust neutraloi muiden juomien kalorit?

Toki hapero muistini ulottuu vielä Suomi-aikaan, jolloin glögin nauttiminen kuului juhlakauden aktiviteetteihin. Yhdysvalloissa en koskaan oikein päässyt paikallisten joulujuomien makuun. Kolmen vuoden glögivaje! Ja nyt: rekyyli. 

Iloinen Kööpenhamina

Kävimme siipan kanssa moikkaamassa Köpiksessä asuvaa kaveria. Keskusta tursuili turisteja ja jouluostosten metsästäjiä.

Olen vuosi vuodelta surkeampi kuluttaja. Nytkään en ostanut mitään. En vaan tykkää käydä kaupoissa. Elämä on lyhyt ja siitä voi nauttia paremmin kauppojen ulkopuolella. Köpiksessä tarjolla olisi vaikka mitä ja vaikka miten hurmaavissa pikku tee-, makkara- ja suklaaputiikeissa, trendikkäissä vintageliikkeissä, valtavissa tavarataloissa... Mutta kun ei lähde, ei lähde, vaikka pätäkkää ja aitoja kulutustarpeitakin olisi.

Euroopan talous, olen pahoillani. Tässä hyvitykseksi pari kuvaa.

Muisti

Kun sain töitä Ruotsista, minulle kerrottiin, etta firma on täysin kansainvälinen ja "kaikki" toimii englanniksi. Tämä pitää teoriassa paikkansa, mitä nyt kaikki protokollat, ohjekirjat sun muut dokumentit ovat kaikki ruotsiksi... Mutta nyt kun olen ollut kuvioissa pari kuukautta ja väännän onnetonta svengelskaa paitsi kahvipöydässä, myos labrassa, niin muut lipsuvat pikku hiljaa kuvitelmaan, etta osaan ruotsia paremmin kuin osaankaan.

Toki olen oppinut paljon jo tänä lyhyenä aikana. Skånskan mongerrus ei ole enää yhtä käsittämätöntä kuin alussa, ja Tukholman seudulta kotoisin olevien työkavereiden puhe kuulostaa peräti selkeältä. Mutta kuitenkin olisin olettanut, että jos firma havittelee aidosti kansainvälistä ilmapiiriä, esimerkiksi seminaarit pidettäisiin englanniksi, ei ruotsiksi. Tällä hetkellä seminaaridiat valmistellaan englanniksi, mutta esityksen aluksi minulta kysytään, haluanko esityksen ruotsiksi vai englanniksi. Tietysti vastaan aina että hur som helst - toistaiseksi esitelmöijä on aina valinnut ruotsin, vaikka puhuukin myös erinomaista englantia. Kuuntelen sujuvasti ruotsiksi, mutta kommentoin toistaiseksi mieluiten englanniksi.

Uuteen kieliympäristöön siirtyminen rasittaa aivoja monin tavoin. Ruotsin-kuukausien aikana olen huomannut itsessäni muutoksia, joita ensimmäisellä ulkomaankierroksella ei tullut vastaan (vaikka alkuajat Yhdysvalloissa olivatkin monin tavoin stressaavampia kuin täällä). Kun ruotsi on alkanut vallata alaa aivoissa, sieltä on ilmeisesti dumpattu pellolle kaikenlaista triviaalia, kuten laulujen sanoja, biisien esittäjiä, biisien nimiä, ihmisten nimiä ynnä muuta. Normaalisti muistini on tarkka ja sinne tarttuu kaikenlaista turhaakin - kunnes yhtäkkiä ICA:n juustotiskillä joudun kaivamaan aivolokeroista puoli minuuttia sen risottoon laitettavan italialaisen kovan juuston nimeä. Tuntuu kuin muististani olisi pyyhitty pois ihan huomattava palanen. Toivottavasti se palaa joskus takaisin.

Kielihämmennys on oma juttunsa, mutta tuntuu kyllä yleisemminkin siltä, että pitkäaikainen stressi alkaa laueta viimein, kun olen päässyt uudessa työssä edes vähän jyvälle asioista ja Harvard-projekti alkaa pikku hiljaa lähestyä julkaisua. Rasitus näkyy paitsi aivojumina, myos yleisenä aloitekyvyttömyytenä - tiedän esimerkiksi, että yleisfiilis paranisi, jos juurruttaisin arkiaikatauluihin enemmän liikuntaa, kulttuuririentoja, tutkimusretkiä lähiympäristöön ja niin edelleen. Mutta vaikka mieli on korkealla, niin kaikenlainen ylimääräinen hääräily ja aktiivisuus on jo ajatuksena tuntunut viime viikot suorastaan luontaantyöntävältä.

Edellisestä oikeasta eli yli kahden päivän lomasta on taas kulunut jotakuinkin puolitoista vuotta, joten lienee aikakin höllätä hetkeksi, ennen kuin alan haalia lisää menoja. Tämä vuosihan on melkein loppu/slut muutenkin...

Pihatalkoot

Heti muuton jälkeen kerrostalomme alarappuun ilmestyi paperilappunen, jossa pirtsakkaan sävyyn kerrottiin syksyn pihatalkoista. Puutarhatöitä, nikkarointia, siivousta, nyyttikestit. What's not to love?! Harmi kyllä, varsinaisena talkoopäivänä olin työmatkalla Britanniassa. Mutta ei hätää! Kahden viikon päästä tästä oli pihatalkoiden toinen osa. Pääsimme siis sittenkin osallistumaan. Jipii...

Kello 10 lauantaiaamuna hiippailimme pesutupaan, jonka yhteydessä on yhteistila ja pieni verstas. Muutama asukas oli jo koolla.  Sanoimme käsipäivää uusille kavereille (meitä oli päivän aikana kaiken kaikkiaan kahdeksan), sitten alkoi siivous. Kävimme siipan kanssa läpi verstaan - lukemattomia laudanpätkiä, kaapinovia, vanhoja listoja ja rimoja. Maalia, käsittelyaineita, ämpäreitä, ruuvipenkki. Rotanmyrkkyäkin, huh. Heitimme pois aimo kasan roinaa ja harjasin seinistä ja katosta lukemattomia hämähäkinseittejä. Tyhjiä maalipurkkeja oli paljon, siippa kävi heittämässä ne ja verstaassa lojuneen vanhan kuvaputkitelkkarin kaatopaikalle päivän päätteeksi.

Kun kellarin tilat oli siivottu, hiippailimme takaisin kotiin. Oli vähän syyllinen olo, kun toiset vielä haravoivat roskia parkkipaikalta. Noin puolen tunnin päästä ovelle kolkutettiin: talkooporukalle olikin luvassa vielä pitsalounas. Piti luikkia takaisin kellariin. Siellä murkinoimme muiden talkoolaisten kanssa lähipitserian tuotteita. Mainittakoon, etta paikan pitsatäytteisiin lukeutuvat mm. Bearnaise-kastike, banaani, kananmuna, maapähkinä ja curry. Luovuus kunniaan.

Ennakkoluuloistani huolimatta pihatalkoissa oli oikeastaan ihan mukavaa. Asumisyhdistyksen joulujuhla venyi viime vuonna kuulemma pikkutunneille. Sitä odotellessa!

Kotiseutumatkailua (Dalby)

Etelä-Ruotsissa on paljon nähtävää. Emme ole ehtineet tutkiskella Malmön ja Kööpenhaminan salaisuuksia - totta puhuakseni olemme aika usein eksyä vielä ihan Lundissakin. Tänä sunnuntaina ajelimme läheiseen kansallispuistoon (kai, vaikka alue pieni onkin) tarpomaan luontopolkuja. Taivas oli harmaa ja vettä tihutti harvakseltaan, mutta myöhemmin iltapäivällä taivas repesi kunnolla ja ukkonen jyristeli menemään.

Ammuja

Urbaania nykytaidetta eteläruotsalaiseen tapaan

Kahden patikkaretken jälkeen pysähdyimme paikalliseen kahvilaan. Jos ihan tarkkoja ollaan, kyseessä on vanhan luostarin vieressä toimiva tila, jossa tänä sunnuntaina sattui olemaan kolmen tunnin ajan kahvitarjoilua. Söin kotitekoista kardemummakakkua. Kahvilan pitäjät jututtivat meitä ja arvailivat, että tulemme Islannista (!). Noin minuutin sisään olimme vaihtaneet tärkeimmät perustiedot ja kahvilan isäntä kertoili meille, mitä kaikkea tilassa voi järjestää (lastenkutsut, häät, oluenmaisteluillat, filosofiset keskusteluillat paikallislehden entisen päätoimittajan johdolla). Pian isännän tuttavia paukkasi kahvilaan monin kappalein ja saimme siipan kanssa Dalby-mainospuheen ja paikallisten kultturitapahtumien mainoslehtisiä.

Mitä tähän nyt sanoisi? En ole koskaan kokenut vastaavaa Suomessa. 

Kahvila on auki ainakin joka kuun viimeisenä sunnuntaina. Tämä ei ole maksettu mainos.

Syrjähyppy

Ehditkö kuvitella, että jokainen Svedulan päivitys käsittelee Ruotsia? Ei suinkaan! Kaksi viikkoa uudessa duunissa, ja jo pääsin Isoon-Britanniaan firman piikkiin. Ensikertalaisena yritin pihistellä kuluissa, mikä tietenkin kostautui. En siis suosittele kenellekään halpalentoyhtiöitä. Mutta toisaalta suosittelen kyllä edullista englantilaista pubiruokaa. Ja olutta. Tässä muutama turistiotos tunnelmallisesta Cambridgestä.

Kuvaan eksynyt mies ei liity tapaukseen

Pubikuvaus ei mennyt ihan putkeen.

Turisteja piisaa!

Suosittelen myös englantilaista aamiaista.

Matemaattinen silta

Alku

Ensin oli musta Saab, roinantäyteinen kaksio ja laivaliput. Tai oikeastaan ennen sitä oli kyllä monen kuukauden työnhakuprosessi, haastattelureissuja, kaksi muuttoa mantereelta toiselle ja itsen juuriminen uusienglantilaisesta arjesta. Mutta lopulta pakkasimme kamat Saabiin, risteilimme miniatyyrihytissä Tukholmaan ja ajelimme 600 kilometria etelään.

Nyt seikkailemme siipan kanssa Skånessa. Tervetuloa mukaan.

Viimeinen ateria Suomessa: italialaisen kaverin tuliaiset, saksalaiset makkarat

Uusi koti

Näköala